Cranky Climbing

Road tripin valmisteluun kuluu yllättävän paljon aikaa. Kämpän tyhjentämiseen ja matkakassan kerryttämiseen saa tietysti palamaan monta kuukautta, mutta sitten on näitä "kyllä mä vielä kerkeen"-tyyppisiä asioita, kuten kansainvälisen ajokortin hankinta. Prosessi itsessään ei ole mitenkään hankala, sillä Autoliiton sivuilta löytyy siihen selkeät ohjeet ja kortti myönnetään lähestulkoon jokaiselle suomalaisen ajokortin omaavalle henkilölle. Budjettimatkalaisena pohdin kuitenkin pitkään kortin hintaa suhteessa siihen, millä todennäköisyydellä tulen sitä ylipäätään tarvitsemaan. Suomalainen ajokortti kelpaa kaikissa EU-maissa, joten tällä reissulla ei välttämättä tule tarvetta kansainväliselle ajokortille. Miksi sitten hankkisin sellaisen? Painavin peruste kortin hankinnalle oli, että se tuo mukavasti lisää liikkumavaraa matkasuunnitelmaan. Suomalainen ajokortti ei käy esimerkiksi kaikissa Itä-Euroopan maissa. Sen lisäksi sää on talvella epävakainen jopa Etelä-Euroopassa, ja

Heti blogin julkaistuani minulle esitettiin kysymys reissun budjetista ja pituudesta. Elämäntapani on tähän asti ollut melko hedonistinen, joten minkään järjettömän rahavuoren päällä en istu. Tasaisten tulojen ansiosta olen voinut käydä ulkomailla kerran-pari vuodessa, hankkia uusia vaatteita, syödä hyvää ruokaa ja harrastaa melko huolettomasti. Ulkomaille muutto on ollut mielessä jo useamman vuoden ajan, mutta matka-aika ja -tapa selvenivät oikeastaan vasta viime syksynä. Aika lailla 12 kk olen siis myös tietoisesti karsinut menoja ja seurannut kuukausittain säästöön jäävää rahamäärää. Matkabudjetista iso osa kului auton hankintaan. Kiipeilyn kannalta kiinteän asunnon vuokraaminen ei olisi kuitenkaan ollut järkevä valinta. Reissuun lähteminen matkailuautolla tuntui helpommalta myös näin koiranomistajan näkökulmasta (lemmikin kanssa matkustavalle löytyy muuten Eviran sivuilta hyvät ohjeet ). Autoon ei tietenkään välttämättä tarvitse sijoittaa kovinkan paljoa, sillä pakuja irtoaa mu

Noniin, nyt eletään siis syyskuuta ja olen irtisanonut toistaiseksi voimassaolevan työsopimukseni. Asunnosta luovuin jo aiemmin. Tämän blogin tarkoitus on toimia kiipeilymatkapäiväkirjana, jotta kaikki tutut (tai no.. ainakin äiti ja iskä) voi seurata mitä mulle kuuluu, mitä mä oikein puuhailen ja missä päin Eurooppaa vankkuri on milloinkin parkissa. Jos tätä lukemaan eksyy muita kivenhalaajia, niin ajatuksena on myös postailla kuvia ja access infoa yms. potentiaalisesti hyödyllistä tietoa matkan varrelle osuvista kiipeilykallioista. Olen siis työtön ja koditon? No ei nyt ihan. Tai siis ensimmäinen adjektiivi pitää kyllä lokakuun alusta lähtien paikkansa, mutta asuntona toimii tällä hetkellä Rimor Katamarano 4-matkailuauto. Vuosimallia -06 olevan Transitin päälle rakennettu vaalea kaunotar, jonka keulaa koristaa edellisen omistajan siihen liimaama sininen kotkatarra. Autoon liittyy pari juttua, jotka vaikuttavat mm. matkasuunnitelmaan ja about ihan kaikkeen muuhunkin, joten siitä tar