Posts

Showing posts from 2017

Dente de Leão

Image
Dente de Leão eli leijonan hammas on Sesimbran itäpuolen rantalouhikosta nouseva 40 metrinen kivitötterö ja samalla yksi hienoimmista kallioista, joilla olen kiivennyt. Hänkkikiipeilyn jälkeen vertikaalinäpräily meren äärellä oli aikamoista herkuttelua.


Dente de Leãon reitit kulkevat "hampaan" sivuilla ja viereisellä feissillä. Eniten kiivettävää löytyy seiskan kiikkujalle ja helpoimmat reitit ovat greidiltään 6b+. Otteet ovat yllättäen enimmäkseen listoja ja halkeamia, jotka tuntuivat suomikiipeilijän käteen ihanan kotoisilta. Topo löytyy (tännekin) Climbing Portugal-sivustolta, mutta ihan kaikkia reittejä siihen ei ole merkitty.


Erikoisen muotoinen kallio on helppo spotata Praia da Califórnian suunnasta lähestyttäessä. Polku sinne on on kuitenkin hieman huomaamaton, joten vaikka rantaviivaa seuraamallakin ehkä pääsee (lenkkarit täynnä hiekkaa) perille, kannattaa tästä tallentaa polun lähtöpisteen koordinaatit puhelimeen. Access on paikoin aika kivikkoinen, joten lasten tai…

Sesimbra Velha

Image
Olá de Sesimbra! Yölämpötilat droppasivat Lissabonin pohjoispuolella alle viiden asteen, joten pudottelimme Portugalin rannikkoa pari sataa kilometriä alas päin. Ajoimme Sesimbraan Sintran kautta, mutta kiipeily turisteja kuhisevan vanhan kaupungin kupeessa ei tuntunut houkuttelevalta. Syvemmällä Sintra-Cascais:n luonnonpuistossa olevat boulderitkaan eivät vakuuttaneet, sillä upeista muodoista huolimatta lohkareet tuntuivat kalkkikiven jälkeen turhan piikikkäältä. Sesimbrassa kiipesimme pari päivää hienoissa maisemissa aivan meren rannalla.



Sesimbran länsipuolella sijaitsevaa Sesimbra Velhaa voi suositella päivän-parin kiipeilyyn ja auringon ottoon.  Kutosen kiipeilijälle paikka tarjoaa kourallisen mielenkiintoisia reittejä, joista jäi päällimmäisenä mieleen pumppaavien lihasten palauttelu syvissä onkaloissa. Sesimbra Velhan topon saa ladattua Climbing Portugal-sivustolta, joka tuntuu muuten olevan myös paikallisten kiipeilijöiden suosiossa. Hyvässä tuulensuojassa oleville sektoreille…

Vale de Poios

Image
Karavaani pyörähti toistamiseen Poioksessa. Portugalin parhaaksi kiipeilykallioksikin tituleeratusta paikasta jäi viimeksi hyvä fiilis, joten päätimme käydä siellä uudestaan. Kyseessä on ainakin Portugalin mittapuulla sen verran siisti paikka, että se ansaitsee oman postauksensa. Reitit Poioksessa eivät ole edelleenkään mitään megapitkiä, mutta hyvää kiipeilyä on paljon.

Poioksessa on sektoreita sekä etelään että pohjoiseen päin. Edellisellä kerralla kiipeilimme pelkästään aurinkoisilla sektoreilla, jotka ovat varjosektoreita selkeästi suositumpia. Poioksen eniten kiivetty sektori on Microondas, jossa on viikonloppuisin porukkaa jopa ruuhkaksi asti. Parin Poioksen reissun kokemuksella meillä kävi viimeksi melkoinen tuuri, kun pääsektorilla oli meidän lisäksi vain eräs saksalaispariskunta. Viikonlopuksi paikalle saapui useampi pakullinen espanjalaisia kiipeilijöitä, joiden kotikalliot olivat ilmeisesti metsäpalojen takia kiipeilykelvottomia. Tällä kertaa Microondas täyttyi lauantaina j…

Jos sulla on vuori, niin nouse sille

Image
Team Gore-Tex on saapunut Portugaliin, joka oli yksi reissun must kohteista. Ei kiipeilyn, vaan surffauksen takia. Penichessä kiipeilytossut vaihtuivat noin viikoksi märkäpukuun, kun T kävi surffaamassa ja V räpistelemässä foamien kanssa rantakuohuissa. Espanjan halki ajettiin surffikelin perässä aika lailla nasta laudassa, mutta Portugalin puolella pysähdyimme pariksi päiväksi Montejuntoon kiipeilemään.

Montejunto sijaitsee n. 50 km päässä Penichestä, mikä oli meille oikeastaan ainoa peruste käydä paikassa. Toisen kiipeilypäivän jälkeen Atlantilta rytisi päälle kaiken kasteleva sadealue, joten ehdimme tällä kertaa kiipeillä kaksseiskassa alueelle merkityistä kolmesta spotista vain Montejunto Velhon alueella. Paikoin jopa boulder-korkuisten reittien joukosta löytyi muutama kiipeämisen arvoinenkin linja. Paikan topon saa ladattua ilmaiseksi esimerkiksi Climbing Portugal-sivustolta.


Portugali ei varsinaisesti ole kiipeilijän ykköslomakohde. Itseäni kiinnostaa tällä hetkellä ehkä eniten …

Camarasa, we'll be back!

Image
Matkan tähänastinen suosikki löytyi Lleidan lähistöltä, Camarasasta. Lleidan alueella on paljon kiipeilyä, ja Camarasaan osuimme vähän ex tempore ajaessamme Portugalin surffirantoja kohti. Camarasa yllätti kuitenkin positiivisesti, sillä paikasta löytyi useampi sektorillinen kiinnostavaa pokettisambaa.


Eniten kiivettävää Camarasasta löytyy kutosen ja seiskan kiikkujalle. Greiditaso ei ole erityisen tiukka, mutta alle kutosen reittejä on aika harvakseltaan. Hänkillä poketista toiseen sitkuttaessa kiipeilykunto tuntui kuitenkin kasvavan nopeasti, emmekä joutuneet neljän kiipeilypäivän aikana turvautumaan yläköyteen kertaakaan. Tien vieressä olevat sektorit ovat pohjoiseen päin, joten kiipeilyaikaa on koko päivä. Varsinaista topoahan meillä ei tännekään ollut, mutta sektorit ja reitit löytyvät ainakin Lleida Climbs 2-opuksesta. Ajantasaista infoa on myös Lleida Climbs-sivustolla, josta löytyy mm. kattava artikkeli Lleidan alueen harrastajatason reittisuosituksista.



Paikan pisteitä nostaa…

Sunshine, happiness and a little bit of limestone

Image
Matka jatkuu kohti Espanjan rajaa. Takana on pari päivää kuuman kiven puristelua Céüsessa, josta mieleen jäi pitkä haikki ja loputon rintama upeita (mutta tiukkoja) kalkkikivireittejä.



Jos mielessä on pidempi oleskelu Céüsessa, suosittelen hankkimaan alueesta topokirjan. 27 Crags ei tarjoile paikasta kuvia ilman .premium-jäsenyyttä, mutta vaikka sellaisen olisi hankkinutkin, saa viimeistään kirkas auringonpaiste kaipaamaan perinteistä topokirjaa. Kaksseiskasta kannattaa ainakin ladata offline-topo huonon netti-accessin varalta. Myös alueella sijaitsevan leirintäalueen toimistosta löytyy topo, josta asiakkaat saavat ottaa valokuvia. Topossa on kiipeilyreittien lisäksi kartta kallion juurelle johtavista poluista ynnä muuta hyödyllistä tietoa esimerkiksi siitä, mille sektorille mihinkin kellonaikaan kannattaa suunnistaa.

Meillä aika kului lähinnä Demi Lune- ja Face de Rat-sektoreilla. Demi Lune vaikuttaa olevan suosittu turistisektori, ja reitit siellä ovatkin paikoin aika lasittuneita. …

Autoroute Alpeille

Image
Team Gore-Tex matkaa täällä hetkellä Ranskassa. Takana on leppoisa kiipeilyviikko Chamonixissa, jota voin hyvillä mielin suositella kaikenlaisesta kiipeilystä kiinnostuneille matkalaisille. Lyhyen ajomatkan päästä löytyy sporttia, multipitchiä, boulderointia, alppikiipeilyä... You name it.

Meidän osalta viikko alkoi vuorikiipeilyllä huikeissa alppimaisemissa. Lähdimme kahdeksalta hissillä Mont Blancin juurella sijaitsevasta Chamonixin kylästä Midin väliasemalle, josta klassikkoreitti kohti Aiguille de l'M:n huippua lähtee. Louhikkoisen alkuhaikin jälkeen nousimme tikapuita tasanteelle, josta eteen päin oli helppoa kiipeilyä huipulle asti. Olimme Chamonixissa asuvan suomalaisen vuoristo-oppaan matkassa, joka johdatti meidät toppiin ja takaisin noin kahdeksassa tunnissa. Välipäivän jälkeen kävimme myös Italian puolella alppikiipeilemässä.



Chamonix sijaitsee lähellä Italian ja Sveitsin rajaa, ja viikon aikana kävimmekin kahdesti Italiassa ja kerran Sveitsissä kiipeämässä. Autolla lii…

Märkää kiveä Ceska Lipassa

Image
Tasan viikko tien päällä. Vankkuri matkaa tällä hetkellä Sveitsissä, jonne päädyttiin Viron, Latvian, Liettuan, Puolan, Tsekkien ja Saksan kautta. Toistaiseksi ulkokiipeilymahdollisuudet ovat jääneet nollaan. Season is over ainakin Puolassa ja Tsekeissä.

Jonkinlaista kiipeilyturismia päästiin kuitenkin harrastamaan Varsovassa ja Prahassa. Molemmista suurkaupungeista löytyi useampikin sisäkiipeilyhalli, joten päätimme ottaa pari pit stoppia ja käydä puristelemassa paikallista muovia.

Varsovassa käytiin kurkkaamassa kaupungin pohjoispuolella sijaitseva On Sight Centrum. OS Centrumin kiipeilyseinät oli rakennettu muussa käytössä olevan urheiluhallin päätyyn, josta löytyi pieni boulderseinä ja jonkin verran köysireittejä. Kiipeily maksoi 16 Puolan zlotya per henkilö eli vajaat 4 euroa. Saavuimme mestoille kolmen aikoihin, jolloin paikka oli vielä suht tyhjillään. Parin tunnin päästä paikalle tuli ilmeisesti jokin koululaisryhmä yläköysittelemään sekä muutama paikallinen harrastaja. Tässä …

Ready, steady, go!

Image
Nyt sitä mennään.


IDP ( =International Driving Permit)

Image
Road tripin valmisteluun kuluu yllättävän paljon aikaa. Kämpän tyhjentämiseen ja matkakassan kerryttämiseen saa tietysti palamaan monta kuukautta, mutta sitten on näitä "kyllä mä vielä kerkeen"-tyyppisiä asioita, kuten kansainvälisen ajokortin hankinta. Prosessi itsessään ei ole mitenkään hankala, sillä Autoliiton sivuilta löytyy siihen selkeät ohjeet ja kortti myönnetään lähestulkoon jokaiselle suomalaisen ajokortin omaavalle henkilölle. Budjettimatkalaisena pohdin kuitenkin pitkään kortin hintaa suhteessa siihen, millä todennäköisyydellä tulen sitä ylipäätään tarvitsemaan.

Suomalainen ajokortti kelpaa kaikissa EU-maissa, joten tällä reissulla ei välttämättä tule tarvetta kansainväliselle ajokortille. Miksi sitten hankkisin sellaisen? Painavin peruste kortin hankinnalle oli, että se tuo mukavasti lisää liikkumavaraa matkasuunnitelmaan. Suomalainen ajokortti ei käy esimerkiksi kaikissa Itä-Euroopan maissa. Sen lisäksi sää on talvella epävakainen jopa Etelä-Euroopassa, ja jo …

Money, money, money

Image
Heti blogin julkaistuani minulle esitettiin kysymys reissun budjetista ja pituudesta. Elämäntapani on tähän asti ollut melko hedonistinen, joten minkään järjettömän rahavuoren päällä en istu. Tasaisten tulojen ansiosta olen voinut käydä ulkomailla kerran-pari vuodessa, hankkia uusia vaatteita, syödä hyvää ruokaa ja harrastaa melko huolettomasti. Ulkomaille muutto on ollut mielessä jo useamman vuoden ajan, mutta matka-aika ja -tapa selvenivät oikeastaan vasta viime syksynä. Aika lailla 12 kk olen siis myös tietoisesti karsinut menoja ja seurannut kuukausittain säästöön jäävää rahamäärää.

Matkabudjetista iso osa kului auton hankintaan. Kiipeilyn kannalta kiinteän asunnon vuokraaminen ei olisi kuitenkaan ollut järkevä valinta. Reissuun lähteminen matkailuautolla tuntui helpommalta myös näin koiranomistajan näkökulmasta (lemmikin kanssa matkustavalle löytyy muuten Eviran sivuilta hyvät ohjeet). Autoon ei tietenkään välttämättä tarvitse sijoittaa kovinkan paljoa, sillä pakuja irtoaa muutam…

Reissunainen

Image
Noniin, nyt eletään siis syyskuuta ja olen irtisanonut toistaiseksi voimassaolevan työsopimukseni. Asunnosta luovuin jo aiemmin. Tämän blogin tarkoitus on toimia kiipeilymatkapäiväkirjana, jotta kaikki tutut (tai no.. ainakin äiti ja iskä) voi seurata mitä mulle kuuluu, mitä mä oikein puuhailen ja missä päin Eurooppaa vankkuri on milloinkin parkissa. Jos tätä lukemaan eksyy muita kivenhalaajia, niin ajatuksena on myös postailla kuvia ja access infoa yms. potentiaalisesti hyödyllistä tietoa matkan varrelle osuvista kiipeilykallioista.

Olen siis työtön ja koditon? No ei nyt ihan. Tai siis ensimmäinen adjektiivi pitää kyllä lokakuun alusta lähtien paikkansa, mutta asuntona toimii tällä hetkellä Rimor Katamarano 4-matkailuauto. Vuosimallia -06 olevan Transitin päälle rakennettu vaalea kaunotar, jonka keulaa koristaa edellisen omistajan siihen liimaama sininen kotkatarra. Autoon liittyy pari juttua, jotka vaikuttavat mm. matkasuunnitelmaan ja about ihan kaikkeen muuhunkin, joten siitä tark…